Seinäkiipeily on yksi suosituimmista kiipeilyn muodoista. Lajin idea näkyy jo sen nimessä, eli siinä on tarkoituksena kiipeillä seiniä pitkin turvavarusteet yllä. Laji on todella suosittua ja se on myös kiipeilyn alalaji siinä missä boulderointi ja kalliokiipeilykin. Seinäkiipeily on Suomessakin todella susoittua ja sille löytyy runsaasti kurssivalikoimia sekä harrasteseuroja. Laji ei ole myöskään harrastemielessä kovin hintava, sillä kiipeilemään pääsee maksettuaan kertamaksun, mikä liikkuu noin 10-20 € välillä. Seinäkiipeily on myös suosittu laji liikuntaelämysten suhteen, sillä esimerkiksi lasten syntymäpäivän aktiviteetti voisi olla seinäkiipeily. Lajin perusteet ovat myös helposti opittavissa, mikä tekee seinäkiipeilystä lapsiystävällisen.
Kenelle soveltuu?
Seinäkiipeilyn perusteet ovat helppo oppia, koska lajista on tarjolla suuri valikoima kursseja sekä seinäkiipeilyn ohjaajia. Lajin perusteet voi siis ketä vain helposti oppia, mikä kertoo seinäkiipeilyn soveltuvan lähes kenelle tahansa. Seinäkiipeily ei kuitenkaan välttämättä ole paras vaihtoehto liikuntarajoitteisille ihmisille, koska lajissa täytyy pystyä käyttämään joka raajaa. Laji soveltuu myös monenlaisille ihmistyypeille pidit sitten harrastaa lajia ryhmässä tai yksin. Seinäkiipeilemään voi mennä kavereiden kanssa tai yksin, ihan miten itse haluaa! Laji ei ole siis riippuvainen muista ihmisistä muuten, kuin siten että jonkun on sinun kiipeillessäsi pakko varmistaa maan tasolla turvavaljaiden käyttö.
Kustannukset?
Seinäkiipeilyn kustannukset ovat suhteellisen halvat. Harvemmin kiipeilevä saattaa pärjätä maksamalla kertamaksuja, joiden hinnat vaihtelevat kiipeilypaikasta riippuen noin 10-30 € välillä. Aktiivisempi kiipeilijä saattaa taas tarvita esimerkiksi kerta-tai kausikortteja, joiden idea on se, että niiden avulla pääsee kiipeilemään useammin halvemmalla. Olemassa on esimerkiksi kymmenen kerran kortteja tai koko vuoden toimivia kausikortteja. Kertakorttien hinnat vaihtelevat paljon sen mukaan, kuinka usein kortilla saa käydä kiipeilemässä, mutta esimerkiksi 10-kerran kortti maksaa suurin piirtein noin 100 €. Kausikortteja myydään taas yli sadalla eurolla melkeinpä aina.
Montako kertaa viikossa harrastetaan?
Seinäkiipeilyn harrastamisen yhden viikon harjoitusmäärä on riippuvainen harrastajan intresseistä. Jos harrastaja kiipeilee harvoin ilman mitään kilpailuaikomuksia, treenimäärä on silloin niin paljon kuin itse jaksaa. Jos taas kuitenkin harrastaja hakee lajista kunnon kasvua, on suositeltavaa harrastaa lajia vaikkapa 2-4 kertaa viikossa. Jotta taas lajissa voisi alkaa kilpailemaan menestyksekkäästi, suositeltavaa on että harrastaja treenaa yli 4 kertaa viikossa.
Hyvät puolet
Huonot puolet
Matala kynnys
Vanhemmalle väestönosalle laji saattaa olla melko vaikea. Nuoremmilla harrastajilla on yleensä fyysisesti vankemmat ja vetreämmät raajat, mikä voi tehdä lajista nuoremmille siis helpompaa. Tämä ei siltikään kiellä sitä, etteivätkö vanhemmat voisi lajia harrastaa, sillä lajista pitäminen ja siihen soveltuva ruumiinrakenne ovat aina yksilöllisiä asioita. Lajin aloittamiskynnys on ikää lukuun ottamatta aika pieni. Seinäkiipeily ei ole kallista, kiipeilypaikkoja on paljon ja lajipiireihin on helppo päästä sisälle.
Laji maailmalla
Lajin uskotaan saaneen alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1939, jolloin ryhdyttiin muokkaamaan olemassa olevia elementtejä seinäkiipeilyyn sopivaksi. Se, minkälaisena seinäkiipeilyn nykyään tunnemme, sai alkunsa Englannissa vuonna 1964, jolloin tehtiin ensimmäinen keinotekoinen seinä kiipeilyä varten. Ensimmäisiä kaupallisia kiipeilyhalleja avattiin 1980-luvun lopulla ja nykyään laji on levinnyt ympäri maailmaa. Se myös kasvattaa suosiotaan jatkuvasti.
Lajin toimijat Suomessa
Kiipeilyssä lajin toimijat ovat Suomessa pienet. Climbing.fi on kaikenlaisen kiipeilyn kattojärjestö ja muita vastaavanlaisia ei kauheasti ole.
